Koulunkäynti on ollut jotenkin todella turhauttavaa tällä viikolla, kenties koska olen ollut flunssassa koko viikon. Kävin tänään lääkärissäkin, helpoimmalla irtosi antilooppikuuri ikinä… in and out in 30 seconds. Kuurin saa kyllä saa anamnestisilla tiedoilla mutta vahvuus onkin vain 250 mg x 3 eli puolet suomalaisesta annostuksesta, suprise! Ei näin. "Maassa maan tavalla" lähinnä huvittaa nyt, oletteko kuulleet antibioottiresistanssista? Ja kodeiinia sisältäviä lääkkeitä saa ihan over the counter, 10-15% metaboloituu morfiiniksi mutta mitä sitten… Kuitenkin, osan luennoista on joutunut jättämään tällä viikolla väliin flunssan takia. Mutta onneksi on aina ah niin mielenkiintoisia (ja pakollisia) labroja  joilla viihdyttää itseään kipeänäkin. Kuten esimerkiksi tiistaina, jolloin kohtasin opetuksen resurssien käytön riemuvoiton nro 1. Käytimme neljä (4) tuntia aikaa (jonka olisin voinut viettää nukkumalla tai jopa lukemalla siihen pahuksen tenttiin. Lainasin muuten Guytonin kirjastosta, olen liian vanha lukemaan enää uusia kirjoja… tuntui kuin olisi tavannut vanhan ystävän pitkästä aikaa: Arthur C. Guyton, giant of a man) labratyössä tökkimällä toisiamme tikuilla ja kuuntelemalla eri taajuisia ääniä kuulokkeista. Opetus? Ihotunto on tarkempi kädessä kuin olkavarressa ja ihmiselle äänen taajuus on tärkeämpi kuin sen voimakkuus. No shit, Sherlock. Toinen opetuspedagogiikan riemuvoitto koitui osalleni torstaina nimellä tutkimusseminaari. Kuten ehkä joku muistaa, viime viikolla tehtiin surullisen kuuluisia rottakokeita, ja niistä pitäisi nyt sitten kirjoittaa raportti, joka sinällään varmaan opettaisi paljon, tarkoitus on kirjoittaa ihan oikeaa tutkimusraporttia mukaillen intro-material-methods-results-discussion. Meille vaan järjestettiin siis eilen puolentoista tunnin (1.5) seminaari siitä, mitä siihen raporttiin pitäisi kirjoittaa! Mutta käyttäkää siis ihan rohkeasti omaa päättelyä vaan… joo, ihan kympillä sen jälkeen kun työn tarkastaja on luennoinut tunnin siitä mitä hänen mielestään kokeet osoittavat. Interestingly enough, näistä ei tehdä tilastoanalyyseja, joten allekirjoittaneen mielestä koko homman tieteellinen pohja putoaa siinä, tosin n=6 sitä nyt ei niin kauheasti alun perin ollutkaan. Tai n=7 osittain, yhden kokeen nimeltä Pinky mentyä osittain loppuun…:D Muutenkaan en ymmärrä tätä järjestelyä fysiologian erottamisesta omaksi oppialakseen erotuksena lääketieteellisestä fysiologiasta, mitä merkitystä on ihmisen fysiologialla jos sitä ei sovelleta mihinkään? Tiedettä tieteen vuoksi?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Flunssan voisi vielä sietää (luennot voi aina jälkeenpäin kopioida joltain), mutta tämä alkaa jo haitata sosiaalista elämää! Olen joutunut jättämään jo kahdet bileet väliin tällä viikolla!:D Eilen olisi ollut fysiologian ainejärjestön ceilidh Robert Burnsin kunniaksi (älä tunnusta jos et tiedä, googlaa…) mutta jäi sitten menemättä sinne kun vietin omaa hauskaa kämpällä yskimällä keuhkoni ulos. Tilaisuudessa olisi jopa voinut tutustua paikallisiin tämän aussivaihtoni sijaan. Himpunkaan vertaa skottiaksenttia ei ole tarttunut, paljon australialaisia ja uusiseelantilaisia sanontoja sen sijaan kyllä, kuten raikas uusiseelantilainen tapa ilmoittaa ettei jollain ole mitään mahdollisuuksia = you haven't got a shitshow in hell. Kuten Gayathri sanoi, olisin yhtä hyvin voinut mennä vaihtoon Australiaan ja saada vähän aurinkoa siinä samalla…;D

PS. Lisäsin reunaan Anna-Riitan ja Lauran blogien osoitteet. Kun olen niin laiska kirjoittelemaan välillä:D Ja enemmän kuvia nähtävissä siellä. Yritän aktivoitua enemmän kameran kanssa, lupaan.