Oli synkkä ja myrskyinen yö... näin alkavat aina kaikki hyvät kertomukset. Nämäkin tapahtumat, niin kuin monet muutkin, lähtivät pyörimään brainstormauksen seurauksena kahvia juodessa Biolla luentotaulla. (Heti alkuun toim.huom: kahvilla käynti tarkoittaa allekirjoittaneen kohdalla ihan mitä tahansa muuta kuin kahvin juontia; teetä, jugurttia, suklaata jne. Kahvilla käynti tarkoittaa sosiaalista tapahtumaa yleensä jossain myös kahvia tarjoavassa paikassa). Noh, kolmas vuosi lääkiksessä oli juuri alkanut ja jo siinä ekan päivän iltapäivänä pyöri villejä suunnitelmia siitä mitä muutakin elämässä voisi tehdä kuin käydä koulua, esim. lähteä San Fransiscoon työskentelemään;) Kuitenkin, tästä lähti käyntii vaihtoprosessi, jonka hedelmiä aletaan korjata puolitoista vuotta myöhemmin, 3.1. alkaen.

Lähden siis vaihtoon ja suuntana on Skotlanti ja Glasgow. Muut lähtevät vaihtoon jonnekin lämpimään tai eksoottiseen maahan, yleensä prekliinisten vuosien aikana. Minä lähden maahan jossa sataa päivittäin, juuri kun pääsisi klinikkaan ja potilastyöhön, mitä on odotettu kolme ja puoli vuotta, ja vain puoli vuotta siihen kun saisi käsiinsä some serious cash (or so I've been told)... ja ihan oikeasti inhoan sadetta. Tätä taustaa vasten en itsekään ihan oikeastaan kyllä ymmärrä mitä sitä on taas tullut tehtyä, syytän sitä kahviseuraa Biolla silloin... Noh, tarkoitus on opiskella elämää ja ehkä sitten en valita Suomen säästä kun tulen takaisin:) Vakavasti ottaen, nyt on ehkä aika selvittää mitä muutakin voin olla kuin lääketieteen opiskelija vaikka tutuista ympyröistä irtaantuminen vaikealta tuntuukin. Lääkis on siinä mielessä hieno paikka että ollaan tiiviisti kurssin kanssa ja yhteishenkeä löytyy, mutta toisaalta taas tuntuu vähän vaikealta mennä sitten aikanaan toiselle kurssille. Onneksi pääsee jatkamaan vielä 07 syksyn oman kurssin kanssa:)

Lääketieteen laitoshan tarjoaa Erasmus-paikkoja niinkin hehkeisiin kohteisiin kuten Slovakia ja Puola, joten laajensin tajuntaani IMT:n eli bioteknologian puolelle. Vaihtoonhan ei tunnetusti lähdetä opiskelemaan, joten IMT:n Skotlannin vaihtopaikkaa hain ja jostain ihmeen syystä myös sain.

Reissuun pitäisi lähteä alle viikon päästä, ja inte en enda tavaraa on pakattuna. Kokovartalo-Goretex-asu on kuitenkin jo valmiina, ja sain vihdoin läppärinkin toimimaan. Se  olikin sitten pienoinen vääntö, joka ansaitsee hieman tarkempaa selitystä, koska tarinassa on opetus. Noh, läppäri piti siis hankkia ja mistäs köyhä opiskelija muualta kuin Gigantista. Kotona käy ilmi että kone toimii muuten moitteettomasti mutta langaton netti ei toimi. Eipä muuta kuin Elisaan soittamaan. 47 min puhelun jälkeen tekninen tuki päätyy tulokseen että vian täytyy olla koneessa, kun kerran toinen kone toimii samassa verkossa. Ja kone takaisin Giganttiin, jossa netti toimii heti moitteettomasti ja myyjä ilmoittaa että vika ei voi olla koneessa vaan yhteydessä. Tuli sama tunne kuin kerran Cluedoa pelatessa, eli jonkun täytyy nyt valehdella, ei tiennyt itkeäkö vai nauraako. Seuraavana aamuna päädyttiin ratkaisuun eli toisen koneen ostamiseen. Uusi HP toimi heti kuin unelma. Opetus? Älä osta Gigantista. Kerran Vaasan junassa kuulin takaa keskustelunpätkän: "de hade köpt den där peruspaska Sotkan kaappi, och..." ja ajattelin laajentaa lauseen koskemaan myös Gigantin tuotteita.