...tai ainakin toivotaan. Huomenna lähtee lento, jänskää:) Pakkaamisen riemu oli todellakin loputon. Ryanair sallii ottaa huikeat 15 kg matkatavaraa, ja rinkka painoi jo 3kg ja sisällä oli mm. 1,5 kg makuupussi, joten siitä voidaan päätellä että vaatteille jäi todella runsaasti tilaa. Että yrittäkää ymmärtää miksi olen kaikissa matkakuvissa sama villapaita päällä. Aikataulu on ollut tiivis, tänäänkin ostin vielä ko. makuupussin ja otsalampun. Tässä kohti voisi kysyä että mihin ihmeen korpeen olet lähdössä, eikö Glasgow ole Skotlannin suurin kaupunki, metropolien metropoli? No, sanotaanko näin että minulla ei ole turhan suuria luuloja 1) paikan ilmastosta 2) sisätilojen lämmityksestä 3) rakennustekniikan lämpöeristävyydestä ja 4) kaupunkinähtävyyksien riittävyydestä puolen vuoden matkailua varten. Joten vähän retkeilyä in the great outdoors olisi tarkoitus tehdä. Ja jos sillä makuupussilla selviää hengissä -17 asteessa ulkona, niin toiveita on että sillä selviää brittiläiseen tapaan yksillä ikkunoilla varustetussa asunnossa jossa lämmitys toimii kaksi tuntia päivässä... erähengellä, erähengellä. Rinkka painoi viimeisessä punnituksessa 15,1 kg ja toivo on kova ettei satu kovin natsihenkisiä virkailijoita kentälle. Jokainen voi tykönään pohtia jättäisikö silloin kyydistä kasvojen pesuaineen, piilarinesteen vai shampoon. Elämä on valintoja...

Asuntoa ei edelleenkään ole, olen hieman yllättynyt itsestänikin että aion todellakin kylmän viileästi lähteä vain katsastamaan tarjontaa hostellista käsin. Hylkäsin jopa yliopiston asuntolatarjouksen (hulppeat 2600 euroa 10 neliön solukämpästä), toivottavasti siitä ei aiheudu pahaa asuntokarmaa... katsotaan nyt mihin navettaan sitä päätyy. Mutta ei parane nyt miettiä liikaa sitä, tai en uskalla kohta nousta koneeseen ollenkaan:)