Pitäisi ehkä kirjoittaa labraraporttia rottatyöstä tai lukea neurosciencea, mutta enpä tee näistä kumpaakaan. Vaikka kuinka on tarkoitus ottaa rennosti täällä ja läpäistä kurssit minimivaatimuksilla, melkein silti aloin äsken tehdä itselleni lukusuunnitelmaa tenttiä varten. Siihen on kuitenkin enää alle kaksi viikkoa, you know. Tässä tulee kuitenkin viikon lista asioista joihin olen törmännyt, jotka aluksi hämmentävät koska et ole vain tullut ajatelleeksi että asian voisi tehdä näinkin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

4. Rahat. Aikanaan herätti hämmennystä kun euroihin siirryttiin, kun kolikkojen koko ja arvo eivät tuntuneet etenevän samassa suhteessa. Tulkaapa käymään Skotlannissa. Ensinnäkin en tiennyt ennemmin että Iso-Britanniassa on eri setelit Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa ja vaikka missä Guernsey-saarilla. Se mikä todella yllätti on se, että jokainen pankki Skotlannissa painaa omia seteleitään. Joten joka kerran kun nostat rahaa saat melko suurella todennäköisyydellä taas erinäköisiä seteleitä. Ne on kuitenkin kohtuullisen helppo erottaa toisistaan, nimellisarvo on yleensä hyvin merkitty. Sen sijaan hämmennystä herättävät kolikot. 1 ja 2 puntaa on helppo erottaa, ne ovat paksuja ja pyöreitä. Sen jälkeen menee vaikeaksi. Lopuista kolikoista kaikkein suurin on 2p, ja esim. 10 p on suurempi kuin 20p… olen tätä asiaa miettinyt, ja luulen että ole ratkaissut koodin. Pitää vain luopua tyhmästä käsityksestä että koko olisi suhteessa kolikon arvoon. Oikea ratkaisu löytyy muodon ja värin kautta. Kulmikkaat kolikot ovat arvokkaimpia (koosta huolimatta), sitten tulevat pyöreät hopeanväriset ja lopuksi pronssinväriset, vaikka ovatkin kaikkein isoimpia. Ylipäätänsä voidaan kysyä, tarvitaanko kolikoihin varmasti 1 ja 2 punnan lisäksi 50p, 20p, 10p, 5p, 2p ja 1p…

3. Palvelu. Suomalaiseen itsepalveluyhteiskuntaan tottuneena on vain vaikea jättää astioita pöytään ruokalasta lähtiessä, herättää hämmennystä kun ne vie keräyspaikalle. Sama juttu labroihin mennessä, kaikki on valmiina pöydille aseteltuna (jopa histologian leikkeet ovat nätissä rivissä pöydällä odottamassa). En tiedä mistä on kyse, onko Suomessa köyhää eikä meillä ole varaa palkata ihmisiä vai onko täällä tehotonta, vai paljon suojatyöpaikkoja…

2. Roskat. Kaikki roskat voi vain jättää kadulle, ja osa vaihtareista on onnistuneesti kalustanut asuntonsa kadulta löytyneiltä tavaroilta.

1. Paloturvallisuus. Jokaisessa asuntolassa jossa olen käynyt, kaikki ovet ovat palo-ovia à pidettävä aina kiinni. Ovet ovat myös raskaita, joten niitä on mahdoton sulkea äänettömästi, joka aiheuttaa herkkäunisille ongelmia kun ovet pamahtelevat aamusta yöhön. Paloturvallisuus on muutenkin jotenkin eri luokkaa, kahden viikon aikana olen ollut kahdessa palohälytyksessä/harjoituksessa. Suomessa en ole kertaakaan joutunut, mutta toisaalta jos Tampereen yliopiston rakennuksista joku palaisi, ainakaan kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti mitään ei menetettäisi :D Tosin on pakko huomioida että paloturvallisuudestä hössöttäminen ei ole ehkä ihan turhaa… lauantaina todistin kolmesti, kuinka helposti kaasuhellan napit kääntyvät päälle kun keittiö on täynnä ihmisiä jotka nojailevat pöytiin. Mutta mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tulipalo kuin keittää kananmunia neljä tuntia? Terkkuja Lauralle vaan:D Kaksi teoriaa on esitetty kananmunien kunnosta, jotka siis säästettiin tieteellisenä kokeena. Ensimmäisen mukaan munan voi heittää seinään ja se kimmahtaa kuin kumipallo takaisin, toisen mukaan se menee läpi… tätä kokeillaan muuten sitten Kelvinhaughissa eikä täällä;) Onko jollain muita arvauksia?