Sain vihdoin netin toimimaan omalla kämpällä. Joten nyt saadaan tekstiä oikein äällä ja ööllä. Ja miksei åållakin. Nyt kun netti toimii, niin ei muuta kuin Skype laulamaan. Huom. ystävät, sukulaiset (lukeeko tätä kukaan?): blogin lukeminen ei vapauta velvollisuudesta soittaa ja kysyä kuulumisia!:)

Tänään oli siis ekat luennot fysiologiasta, mahalaukun erityksestä. Opin että intrinsic factor on oikeastaan Castlen intrinsic factor ja että mahalaukun liman päätehtävä ei olekaan neutralisoida happoa vaan vähentää kitkaa. Ja prekliinisten vuosien kauhut palaavat osa 2: mikroskoopin kosto, sillä iltapäivällä oli histologian labratyö. Siinä katsellessani kissan ohutsuolta H&E värjäyksellä oli vähän sellainen bon voyage-tunne, että ihan kuin olisin nähnyt tämän ennenkin ja siitä suorana jatkumona tunne että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Nimittäin kuka lähtee vapaaehtoisesti vaihtoon opiskelemaan histologiaa?! Apparently, me. Nyt alkaisi ehkä olla paikka pikaiselle MI-lähetteelle... Ja jotta ei olisi liian hauskaa, työssä piti vielä piirtää kuvat jokaisesta leikkeestä jotka ohjaaja kiersi sitten katsomassa. Arvatkaa kuinka helppoa ihmiselle joka viime vuodet on mennyt työt läpi asenteella "kivat värit tossa leikkeessä", sillä olen katsonut että kuvat näkee kirjastakin, mikroskoopeista saa päänsäryn. Joten mulla oli aika paljon pallon näköisiä soluja, kuten ohjaajakin totesi. Ja ilmeisesti meidän pitää tehdä ryhmätyö rottien sapeneritysestä. Huom. elävien rottien. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viikonloppu menikin erilaisissa sosiaalisissa aktiviteeteissa. Erasmus-opiskelijoille ei järjestetä mitään infotilaisuuksia kenenkään puolesta. Hostellissa tapaamaltani uusiseelantilaiselta kaverilta kävi ilmi että study abroad-ihmisille (eli ei-EU-opiskelijat) järjestetään. Ei muuta kuin kuokkimaan helsinkiläisten tyttöjen kanssa. Suunnitelmana oli että jos joku kysyy mitä teette täällä, niin vastaus on nenä-äänellä ”Well, I’m Canadian…”. Mutta onneksi kukaan ei kysynyt. Oikeastaan aika tyhmää järjestää info vain osalle porukasta, samalla vaivalla sinne olisi saanut erasmusporukankin. Eilen käytiin siis aamulla bussiajelulla kaupungilla (aiemmat muistikuvat olikin lähinnä sateiset ja synkät taksimatkalta hostelliin) ja oppaan puheesta huomasi kyllä sen minkä infossa kuuli, että täällä kaikki on todellakin wee. I’ll go and have a wee drink tai that was a wee bit of fun. Erinomainen <?xml:namespace prefix = u1 /><?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />sana, kelpaa miksi tahansa adjektiiviksi. Illalla vuorossa oli ceilidh-tanssit, eli skotlantilaista kansantanssia. Uskomattoman hauskaa hommaa mutta kävi ihan urheilusta, we skipped and hopped like pienet eläimet.

Täytän tänään muuten 23. Wee old.